Turkkilaiset matot, joita joskus kutsutaan myös anatolialaisiksi matoiksi, ovat tunnettuja kauneudestaan, monimutkaisista kuvioistaan ja kulttuurisesta merkityksestään. Näiden mattojen rikas historia ulottuu tuhansien vuosien taakse, ja ne ovat täysin verrattavissa persialaisiin vastineisiinsa.
Matot solmitaan turkkilaisella solmulla, jota kutsutaan myös nimellä Turkbaff tai Ghiordes-solmu. Kyseessä on kaksinkertainen solmu, joka tekee matoista vahvempia ja kestävämpiä.
Historiallisesti turkkilaisten mattojen valmistus juontaa juurensa Keski-Aasian turkkilaisten nomadiheimoista. Nämä nomadit tekivät kudottuja kelim- (Gilim-) mattoja, jotka olivat puhtaasti toiminnallisia, sillä ne toimivat lattianpäällysteenä ja suojaavina lämmittävinä lisävarusteina teltoissa, joissa he asuivat.
Ensimmäiset käsin solmitut turkkilaiset matot solmittiin Konyan kaupungissa 1200-luvulla Seldžukkien valtakunnan aikana. Ajan myötä mattojen valmistustaito levisi muille alueille, ja Konyan (Ikonium), Kayserin (Cesaria), Usakin (Oushak) ja Bergaman (Pergamon) turkkilaisista matoista tuli yhä suositumpia. Nämä matot koristivat eurooppalaisten dynastioiden palatseja vuosisatojen ajan.
Nykyään turkkilaiset matot koristavat edelleen koteja ja sisätiloja kaikkialla maailmassa. Olivatpa ne sitten seinillä tai lattioilla, turkkilaiset matot ovat osoitus nykypäivän Turkin kestävästä taiteellisuudesta ja käsityötaidosta.